Maastopalo

Lähde: United Nations Office for Disaster Risk Reduction

Maastopalot

Maastopalot ovat hallitsemattomia tulipaloja metsissä, pensaikkoisilla ja ruohikkoisilla alueilla. Maastopaloja esiintyy erityisesti kuivilla ja kuumilla alueilla. Suurin osa maastopaloista johtuu ihmisten toiminnasta ja vain pieni osa luonnollisista syistä, kuten salamaniskusta. Maastopalot tuhoavat luontoa ja elinympäristöjä ja levittävät ilmansaasteita. Voimakkaat tuulet edistävät palojen nopeaa leviämistä ja vaikeuttavat sammutustöitä.

In english

På svenska

Tukinalle

Canberra, Australia 2020

“Tukinalle auttaa vaikeiden kokemusten käsittelyssä. Nalleja tekevät vapaaehtoiset, ja niitä lahjoitetaan esimerkiksi evakuointikeskuksiin saapuville perheille, jotka ovat joutuneet lähtemään kodeistaan maastopalojen alta turvaan.

Lapset rutistavat nalleja ja juttelevat niille. Joskus he ovat aluksi varovaisia, joten sanomme, että tämä nalle on myös menettänyt kotinsa, ja tarvitsee sinua huolehtimaan itsestään. Tämä lisää lapsen tunnetta siitä, että hän hallitsee tilanteen ja pärjää, ja antaa lisäksi lapsille tekemistä sillä aikaa, kun heidän vanhempansa esimerkiksi täyttävät papereita. Se vuorostaan helpottaa vanhempien stressiä.

Kun lapsi voi puhua nalleystävälleen vaikeasta kokemuksesta, trauma siirtyy alitajunnasta tietoisuuteen. Sen ansiosta lapsi pärjää paljon paremmin ja lakkaa esimerkiksi näkemästä painajaisia. Tukinallet puhuvat kaikkia kieliä, ne kuuntelevat keskeyttämättä ja ne osaavat pitää salaisuuden.

Olen tehnyt ja toimittanut tukinalleja Canberran alueelle vuodesta 2015 lähtien, kun jäin työttömäksi. Aloitin vapaaehtoistyön, koska halusin tehdä jotain hyödyllistä. Sadat vapaaehtoiset eri puolilla maata tekevät nalleja. Minusta ne ovat yhtä hyödyllisiä niiden tekijöille kuin lapsillekin. Esimerkiksi monet vapaaehtoiset eläkeläiset ovat kiitelleet, miten tärkeää heille on ollut tulla mukaan toimintaan ja saada ystäviä.”

-Ruth, vapaaehtoinen

Aaltopelti

Valparaiso, Chile 2014

“Valparaison palossa 2014 tuhoutui paljon taloja epävirallisilla asuinalueilla, jotka sijaitsevat kaupungin reunalla rinteessä lähellä maastoa. Yksi syy siihen että palo levisi alueella niin paljon on se, että materiaalit olivat kevyitä ja rakentaminen tiivistä. Siihenkin on syynsä: jos et voi tietää, häädetäänkö sinut huomenna, ei kannata rakentaa tiilistä. Aaltopelti on hyvin yleinen rakennusmateriaali kaupunginosan asumuksissa.

Koska monilla alueen asukkailla ei ollut virallista omistusoikeutta, osa varasi palon jälkeen asuinpaikkansa uudelleen esimerkiksi teltalla. Paikka oli varattava varmuuden vuoksi, koska laki ei turvaa asukkaiden kodin paikkaa. Aaltopelti kesti useissa tapauksissa tulipalon, ja se auttoi uuden kodin rakentamisessa. Lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöjen väliaikaistalojen vanerilevystä oli uudeksi seinämateriaaliksi.

Paikalliset vitsailivatkin, että kevyet vanerirakennukset ovat väliaikainen pysyväisratkaisu. Aaltopellistä ja vanerista rakennettu koti ei ole ihanteellinen, mutta se on asukkaiden näkökulmasta ymmärrettävä ratkaisu niissä olosuhteissa, koska se on kevyt ja nopea purkaa ja kasata.
Resilienssissä pitäisi olla kyse tasa-arvosta. Ratkaisuja suunnitellaan usein hyväosaisten näkökulmasta, eikä heikompiosaisten todellisuutta aina ymmärretä.”

-Eija, katastrofitutkija

Sammuttajan varusteet

Kalajoki, Suomi 2021

“Meidän vapaapalokunnastamme lähti viisi vapaaehtoista Kalajoelle sammutustöihin. Vaihdettiin siellä vuoroa työpisteellä edellisten kanssa, tartuttiin suihkuputkiin ja lapioihin ja alettiin tekemään töitä. Sitten taas 12 tunnin päästä tulivat seuraavat. Käytiin välissä toki syömässä ja juomassa.

Sammuttaminen on fyysisesti rankkaa työtä, mutta toisaalta se on kivaakin. Ajattelin, että teen tärkeää työtä, ja se on pakko tehdä. Vaikka on katastrofitilanne, on semmoinen rauhan tunne, tekee vaan sitä työtä, että se saadaan vietyä loppuun. Olen ollut pienemmillä maastopaloilla aiemmin. Nyt työ oli samanlaista, mutta paljon isommassa mittakaavassa. Yleensä me viedään tilanne aina loppuun asti, mutta tuolla ei päästy yhdessä 12 tunnin vuorossa siihen pisteeseen, että se loppuisi. Välillä oli semmoinen epätoivokin siitä, että kuinka iso se on. Ja se konkretisoitui vasta, kun seisoi siellä paloalueen laidalla ja näki, miten se jatkuu silmänkantamattomiin.

Parhaiten mieleen jäi yhteishenki. Siellä oli eri puolilta Suomea porukkaa samoissa joukkueissa. Kaikki toimittiin yhteen hiileen vaikka oltiin eri palokunnista, ja kaikki tiesivät, mitä pitää tehdä.”

-Emma, vapaaehtoinen sammuttaja

Ämpäri

Strathewen, Australia 2009

“Ämpäri oli viimeinen keinoni palossa, jota nykyään kutsutaan Mustaksi lauantaiksi. Olin valmistautunut hyvin suojelemaan kotiani, mutta tällä kertaa tuli oli liian voimakas. Pumput pettivät, letkut paloivat ja ämpäreiden rivistö kutistui yhteen ämpäriin. Kuumuus sulatti ämpärin, kun ryntäsin ulos sammuttamaan palavaa kohtaa. Sammutin palopesäkkeitä vedellä, jota olin varastoinut vanhaan kylpyammeeseen, kunnes tulirintama meni ohitse. Menetin useita ulkorakennuksia, myös kanakopin ja sen asukkaat, mutta taloni ja henkeni säästyivät ämpärin ansiosta.”

-Bill, Strathewenin asukas