Populismi paha, popularisointi hyvä

Populismi paha, popularisointi hyvä

Vuoden 2018 julkista keskustelua leimasi edelleen populismin nousu. Monimutkaisiin ongelmiin tarjotaan yksinkertaisia ratkaisuja, jotka eivät oikeasti ole ratkaisuja ensinkään. Hoidetaan oireita, ei syitä. Kansa jakaantuu kupliin, jakolinjat levenevät ja syvenevät.

Populismia ruokkii tiedonpuute, joka puolestaan synnyttää lisää populisteja: mitä vähemmän tiedät, sitä todennäköisemmin uskot mutkat suoriksi vetäviä ratkaisuehdotuksia. Populismin käärmeöljykauppiaat huomaavat tämän ja saavat lisää tuulta siipiensä alle. Näin itseään ruokkiva ei-toivottu kehä on valmis.

Miten sitten päästä pois tästä noidankehästä? Yksinkertainen vastaus: opiskelemalla ja oppimalla. Faktoihin pohjautuva tieteellinen maailmankuva ja sen päälle rakentuva tiedonjano saa aikaan kansalaisia, jotka kyseenalaistavat, vaativat perusteluita, ja ovat uuden tiedon valossa myös valmiita muuttamaan näkemyksiään.

Globaalilla skaalalla tiede edistyy koko ajan. Saamme jatkuvasti uusia tutkimustuloksia, jotka tarkentavat aiempia. Joskus jopa tieteelliset paradigmat menevät uusiksi. Samaan aikaan ihmisen yksilötasolla kehitys nähdään päinvastaiseksi: oppiminen tapahtuu lapsena ja nuorena aikuisena, sen jälkeen alkaa rapistuminen. Koulutuksensa jälkeen ihminen on ”valmis”, hän siirtyy työelämään ja toimii siellä eläköitymiseensä asti, oppien korkeintaan enää jotain omiin töihinsä liittyviä taitoja. Tämä stereotypia tulee murskata.

Elinikäinen oppiminen on käsitteenä jo aikaa sitten nähnyt hypekurvinsa huipun. Silti siinä piilee totuuden siemen. Ihmisen kannattaa ylläpitää uteliaisuuttaan ja päivittää tietojaan läpi elämänsä. Työssä toki oppii ammattiin liittyviä tietoja ja taitoja, mutta se ei riitä. Yhteiskunnan ja yleisemmin ympäröivän todellisuuden lainalaisuuksia ymmärtääkseen kannattaa lukea laatulehtiä ja kirjallisuutta, seurata yhteiskunnallista keskustelua ja mahdollisuuksien mukaan myös osallistua siihen. Puhutaan tiedelukutaidosta, jonka ylläpitäminen on taito sinänsä.

Aiheet ovat kuitenkin usein moniulotteisia ja epäselviä. Kynnystä tulee madaltaa, siksi tarvitaan popularisointia. Tarvitaan luonnontieteen, politiikan ja talouden kansantajuista ja suuria massoja innostavaa kerrontaa ja foorumeja.

Visiitti tiedekeskuksessa on eräs luonteva tapa lähestyä luonnontieteellisiä ilmiöitä ja yrittää ymmärtää niitä. Vierailijoille ei ole ylä- eikä alaikärajaa, kaikki ovat tervetulleita. Tiedekeskus onkin varsinainen eilinikäisen oppimisen ja tieteen popularisoinnin tyyssija. Tiedekeskus myös tarjoaa hauskoja, monipuolisia, interaktiivisia ja oppijalähtöisiä tapoja omaksua uutta. Vaikket olisi koulunpenkillä viihtynytkään, saatat tempautua mukaan immersiivisiin näyttelyihin ja sivistyä siinä sivussa.

Kun ylläpidät ja päivität tietojasi ympäröivästä maailmasta, ymmärrät enemmän paitsi maailmaa, myös itseäsi. Itsevarmuutesi nousee ja pystyt paremmin osallistumaan erilaisiin keskusteluihin. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: syventynyt ymmärrys ympäröivän todellisuuden toiminnasta on myös vakuutus käärmeöljykauppiaita vastaan. Kun tiedät, sinua on vaikeampi sumuttaa.

Tapio Koivu,
toimitusjohtaja,
Heureka

 

Heurekan Tiederokotuksia-blogi