Suomalaisten tiedepääomaa tulisi mitata ja kasvattaa

Suomalaisten tiedepääomaa tulisi mitata ja kasvattaa 

Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu lanseerasi 1970-luvulla sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman käsitteet täydentämään perinteistä taloudellista pääomaa. Sosiaalinen pääoma viittaa luottamukseen ja aktiivisuuteen sosiaalisissa verkostoissa. Se voi toteutua esimerkiksi vapaaehtoistyönä tai osallistumisena erilaisten ryhmien toimintaan. Kulttuurinen pääoma puolestaan sisältää kulttuurisesti syntyneet käsitteet, arvot, tiedot ja taidot.

Nyky-yhteiskunnassa on tarvetta näiden lisäksi myös uudelle käsitteelle, tiedepääomalle. Tiedepääoma kertoo sen, mitä yksilö tietää tieteestä, mitä tieteestä ajatellaan ja miten siihen suhtaudutaan sekä millaisia tieteenharjoittajia tunnetaan. Tärkeää on myös tieteellisen tiedon soveltaminen arkielämässä ja uuden tiedon kerryttäminen läpi elämän. Tiedepääoma kattaa kaikki tieteenalat, ei siis pelkästään matemaattis-luonnontieteellisiä aloja.

Miksi tiedepääomaa tarvitaan? Kansa polarisoituu tieteellisen tiedon ja sen soveltamistaitojen suhteen. Samalla, kun tieteen kärki tuottaa kiihtyvällä tahdilla toinen toistaan uskomattomampia tuloksia, kuulemme lukutaidon ja matemaattisten taitojen heikkenemisestä ja etenkin kuilun kasvamisesta yksilöiden välillä.

Tiedepääoma paljastaa kansakunnan tieteellisen ymmärryksen ja osaamisen tason. Tieteen tiedotus ry:n kolmen vuoden välein teettämä Tiedebarometri tekee jo hyvää työtä mitatessaan kansalaisten asenteita tiedettä kohtaan.

Tiedebarometria voitaisiin kuitenkin täydentää tiedepääoman muilla osa-alueilla ja lisäksi voisimme kansakuntana asettaa tavoitteita tiedepääoman kasvattamiseksi. Yksilötasolla tiedepääoman kasvu kertoo kaiken tieteeseen liittyvän tietämyksen, asenteiden, kokemusten ja resurssien summaa, jota yksilö hankkii elämänsä aikana. Valtiollisella tasolla voitaisiin kokonaiskasvun lisäksi mitata esimerkiksi keskiarvoa tai hajontaa kansalaisten kesken.

Tiedepääoma kytkeytyy kahdeksaan eri muuttujaan:

1. Tiedelukutaito eli kyky ymmärtää ja arvioida tieteellistä tietoa

2. Tieteeseen liittyvät asenteet, arvot ja asennoitumiset

3. Tieteen siirtäminen omaan elämään, merkityksen ymmärrys oman uran kannalta

4. Tiedemedioiden käyttö

5. Osallistuminen tiedeoppimiseen

6. Perheen yhteiset tieteeseen liittyvät osaamiset, taidot ja kyvykkyydet

7. Tieteenharjoittajien ja tieteen roolien tuntemus

8. Tieteen pitäminen päivittäisenä puheenaiheena

Tiedepääomaa (engl. science capital) on jo tutkittu ja edistetty erityisesti Iso-Britanniassa. Se kehitettiin alun perin ASPIRES-projektissa, jossa tutkittiin 10-14-vuotiaita lapsia ja heidän perheitään viiden vuoden ajan, välillä 2009-2013.

Googlaamalla ”science capital” voi löytää useita mielenkiintoisia lähteitä, esimerkiksi tämän animaation, joka avaa asiaa hyvin:

Sen sijaan ”tiedepääoma” ei juuri tuota hakutuloksia. Olisikin aika tuoda se myös Suomeen ja suomalaiseen keskusteluun. Jos kiinnostuit aiheesta, ota yhteyttä niin mietitään, miten voisimme edistää tiedepääoman mittaamista ja sen myötä tieteellisen osaamisen kasvattamista!

Tapio Koivu,
toimitusjohtaja,
Heureka 

Heurekan Tiederokotuksia-blogi