Myrsky

Lähde: United Nations Office for Disaster Risk Reduction

Myrskyt

Myrsky on voimakasta, laaja-alaista ja pitkäkestoista tuulta, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös kaikkia voimakkaita sääilmiöitä. Suomessa myrskyn rajana vähintään 21 m/s puhaltava tuuli. Hirmumyrskyissä vallitseva tuulennopeus on vähintään 33 m/s. Trooppisia hirmumyrskyjä kutsutaan alueesta riippuen hurrikaaneiksi, taifuuneiksi tai sykloneiksi. Hirmumyrskyjä seuraa usein rankkasateet ja niiden aiheuttamat tulvat. Pahimmillaan myrskyt aiheuttavat mittavia aineellisia vahinkoja sekä tapaturmaisia kuolemia ja vammautumisia.

In english

På svenska

Myrsky kesämökillä

Karttula, Suomi 2002

“Olin iäkkäiden vanhempieni kanssa lapsuuteni kesämökillä, kun myrsky iski. Olimme juuri käyneet saunassa, kun järven takaa näytti nousevan ukkonen. Normaalit toimet: vene tukevammin paikalleen, pihakalusteet ja pelargoniat turvaan. Jälkeenpäin hymähdytti – vene löytyi kumollaan jostakin, kukat ja kalusteet ties mistä… Salamameren keskellä meteli oli korvia huumaava, jylinää, kohinaa, kaikkialla kaatuilevien puiden ryskettä, kun isot puut repeytyivät juurineen maasta. Lopulta ei enää nähnyt ulos, sillä joka suunnasta syöksyvä vesi, katkeilleet puut ja ikkunaa vasten paiskautuneet oksat peittivät näkyvyyden. Isä oli saunassa, ja äiti ja minä kyyristelimme takan muurin vieressä, sillä kuvittelin sen olevan turvallisin paikka, jos katto lähtisi.

Aika tuntui pitkältä, mutta pahin oli todellisuudessa ohi noin 10 minuutissa. Kaikkialla sojotti kaatuneita ja katkenneita puita, pöyheää lehvistöä ja havukkoa; kaatuvien runkojen auki repimä maa ja tuore puu tuoksuivat. Oli oudon hiljaista.

Pelastumistarinoita oli monia, kukaan ei ollut kuollut. Kukaan ei myöskään ollut kokenut mitään vastaavaa, niin raju myrsky oli ollut. Naapurit vierestä ja kauempaa kulkivat rantoja ja varmistivat, että kenelläkään ei ollut hätä, ja että kaikilla oli ruokaa ja juomavettä. Tuhot korjattiin, uusia puita istutettiin ja maisema sopeutui hiljalleen uuteen muotoonsa. Myrskyä muistellaan yhä harvemmin, mutta Unton päivä muistetaan, ja aikaa ajatellaan ennen ja jälkeen Unton.”

-Ritva, mökkeilijä

Radio

Tacloban, Filippiinit 2013

“Tiedonsaanti on ihmisen perustarve. Radion avulla ihmisille voidaan antaa tietoa siitä, mistä apua löytyy, mistä saa vettä ja mistä ruokaa. Supertaifuuni Haiyanin jälkeen saimme hätäradioaseman pystyyn kuudessa päivässä. Odotimme ensin kolme päivää tilannetietoja paikan päältä. Kukaan ei tiennyt mitä kaupungissa tapahtui. Sisäministeri sanoi, että kaikki kommunikaatiolinjat ovat poikki, eikä ole mitään tapaa saada tietoa kulkemaan massoille. Siitä meni kaksi päivää että olimme paikan päällä, ja kolme päivää että radiolähetys oli käynnissä.

Hätäradioasemamme on pakattu muutamaan matkalaukkuun. Tuomme myös laatikollisen radioita jaettavaksi. Tuomme aina kaiken tarvittavan siltä varalta, että infrastruktuuri on tuhoutunut. Me emme vain anna tietoa, vaan myös kuuntelemme yhteisöä eri tavoin.

Taclobanissa sanoimme radiossa: ”Hei, olemme kaupungintalon kolmannessa kerroksessa. Tulkaa käymään.” Ovi oli auki, ja sinne vain tultiin sisään, kun joku halusi jakaa tarinansa kanssamme tai vain jutella. Meillä oli myös tekstiviestilinja. Kysyimme, mitkä asiat huolestuttavat ja herättävät kysymyksiä. Tiimimme lähtivät myös ulos nauhureiden kanssa ja nauhoittivat ihmisten kysymyksiä ja tarinoita, jotka sitten soitimme radiossa.”

-Mike, hätäradiokoordinaattori

Keinu

Nhamatanda, Mosambik 2018

“Olin avustustöissä teknikkona Mosambikin Nhamatandassa, missä Idai-myrsky oli tuhonnut paikallisen sairaalan. Rakensimme ensin koleraklinikan, koska myrsky oli turmellut kaivoja, ja koleraepidemian uhka oli ilmeinen. Odottaessamme tavaratoimituksia kiertelimme sairaalan aluetta ja etsimme lisää korjattavaa. Löysin sairaala-alueen reunalta lasten leikkipaikan, josta oli jäljellä vain rikkiruostunut karuselli ja keinun tukikehikko. Päätimme parin paikallisen kanssa korjata keinut, koska meillä oli ylimääräistä aikaa, ja varastossamme oli laudanpätkiä sekä köyttä ja muoviputkea. Uteliaat silmäparit seurasivat touhujamme sairaalan muurien takaa.

Kun seuraavana aamulla puoli seitsemältä palasimme sairaalalle, kuului nurkan takaa lasten naurua. He olivat kiivenneet sairaalan muurin yli päästäkseen kokeilemaan keinuja. Mikään avustustöissä kokemani ei ole ollut yhtä riemastuttavan palkitsevaa kuin tuo lasten nauru. Elämä alueella ei ollut palautunut normaaliksi, ja haasteita oli vielä paljon, mutta pari keinua riitti irrottamaan kulmakunnan lasten naurun ja riemun. Keinut olivat ahkerassa käytössä joka päivä sen ajan, kun olimme paikalla, toivottavasti myös pitkään sen jälkeen. Eivätkä lapset olleet ainoita, joiden näimme siellä keinuvan!”

-Maria, avustustyöntekijä

Savilamput

Kachchh, Intia 1998

“Kotiseudullani Länsi-Intian maaseudulla erilaiset luonnonmullistukset ovat yleisiä. Sähkökatkojen aikana valona käytetään savilamppuja. Puuvillanaru kastetaan kirkastettuun voihin ja sitä poltetaan savialustalla. Voita löytyy joka kodista, koska monilla on karjaa. Lamppuperinne on tuhat vuotta vanha.

Olin yhdeksänvuotias, kun koin ensimmäisen hirmumyrskyn vuonna 1998. Oli rauhallinen ilta, mutta isäni ja isoisäni kuuntelivat radiota, ja siellä puhuttiin, että ehkä sykloni tulee. Me lapset emme tienneet, mikä sykloni on, kuuntelimme vain ja leikimme. Se oli ihan tavallinen ilta, söimme ja menimme nukkumaan. Aamuyöllä heräsimme koviin ääniin. Salaman valossa näin, miten puut liikkuivat puolelta toiselle, jotkut niistä menivät palasiksi ja lensivät taivaalle. Satoi rankasti ja kovassa tuulessa vettä tuli sisään, tiilitalostamme oli jokin kulma tai katon osa hajonnut. Isäni ryntäsi ulos irrottamaan eläimiä ja jostain syystä menin ulos isäni perässä. Kun yritin mennä takaisin sisään, en pystynyt ottamaan askeltakaan, koska tuuli oli niin kova ja maa sateesta liukas. Ainoa keinoni oli ottaa kiinni curry-puusta käsin ja jaloin, nilkat puun ympärillä, etten lentäisi tuulen mukana! Onneksi isäni näki minut ja tuli auttamaan, pääsimme yhdessä takaisin sisään.

Se oli ensimmäinen kokemukseni suurista luonnonvoimista. Sen jälkeen sykloneja on ollut monia, ja alueella oli myös suuri maanjäristys vuonna 2001. Siitä lähtien olen työskennellyt katastrofivalmiuden parissa.”

-Shyam, katastrofivalmiuden yhteisöasiantuntija

Hätävalot

Biliranin saari, Filippiinit 2018

“Myrskyt ja rankkasateet saivat saarella aikaiseksi valtavia mutavyöryjä. Kokonaisia kyliä oli pyyhkiytynyt pois ja teitä oli sortunut. Ollessani avustustöissä tiimini kanssa, veimme ihmisille perustarvikkeita kuten työkaluja kotien jälleenrakentamista varten, moskiittoverkkoja, vedensuodattimia sekä aurinkokennovaloja. Aurinkokennovalot kehitettiin nimenomaan katastrofin jälkeiseen avustustyöhön. Niitä on helppo käyttää, ne ovat tehokkaita ja uusimmalla mallilla voi jopa ladata puhelinta.

Kun olen haastatellut ihmisiä katastrofien jälkeen, ovat monet maininneet juuri valon olleen yksi tärkeimmistä tarvikkeista, joita heille on toimitettu. Valo tuo turvallisuutta ja suojaa. Valo mahdollistaa työskentelyn, ruoan laiton sekä lapsien läksyjen teon, kun katastrofien jälkeen sähköt eivät toimi.”

-Kristjana, jälleenrakentamisen tutkija ja avustustyöntekijä